Miä tossa vähän tiirailin itseäni peilistä ja tulin siihen tulokseen, että jatkuva virkkaaminen ei tee hyvää naamalle eikä käsille.

Kohta 1: Ensinnäkin kun virkatessa katse ja kasvot ovat aina alaviistoon, niin kasvojen iho tottuu siihen. Kasvonahka jotenkin niiku lähtee venymään alaspäin ja sit se ei enää palaudu takaisin kasvoluiden päällä. Tämä on ehdottomasti pahin ongelma. Pitääkö minun alkaa virkkaamaan selälläni?

Kohta 2: Silmukoita laskiessa ja mallia miettiessä kun rypistelee tarpeeksi otsaansa, niin otsaan ilmestyy niin syviä poikittaisjuonteita, että niissä vois säilyttää vaikka koukkuja. Tällä hetkellä juonteisiin menee sellainen kapea pitsivirkkuukoukku, mutta mitä sitten kun juonne laajenee koukku-kokoon 10 mm?

Kohta 3: Langat imevät käsistä kaiken luonnollisen rasvan. Kädet on niin kuivat ja kynsinauhat verillä, että joutuu yleisillä paikoilla piilottelemaan rumia käsiään kainaloissa ja taskuissa, siis omissa.

Juuh ;). Onko teillä mitään kivoja kotikonsteja kauneudenhoitoon liittyen? Mulla on semmonen, kun en ikinä muista ostaa mitään kuorintavoiteita, niin käytän siihen tarkoitukseen ihan jotain tavallista naamarasvaa johon olen sekoittanut vähän sokeria, siis hienoa sokeria. Palasokerit on vähän turhan järeitä tähän tarkoitukseen ;). Nii, siis tosi hyvän kuorintavoiteen saa tällä tavalla, eikä maksa maltaita.

Suoritan rättisitikkapostauksen tiimoilta arvonnan kaikkien ehdotuksen antaneiden kesken klo 16.00.