Että voi ihminen olla kyllästynyt istumiseen! Miä istun nykyään enemmän kuin laki sallii, eli heti aamusta autossa reilu tunti istuskelua, koulussa seitsemän tuntia kovalla tuolilla kiemurtelua, taas autossa reilun tunnin persiillään, josta siirrynkin kotipihaan päästyäni sujuvasti istumaan sohvalle ja sen jälkeen tietokoneen ääreen penkkiä kuluttamaan. On se hyvä, että ihmiselle on keksitty pehmustettu takapuoli, koska muuten mun luut olis tällä hetkellä tosi kipeet.

Käsitöitä en ole jaksanut tehdä juuri nimeksikään, koska mulla on krooninen univaje. Aloitin kyllä neulomaan jotain puseron tapaista, mutta koska siitä näyttää tulevan liian pieni, niin sekin jäänee keskeneräiseksi tekeleeksi. Heitän sen sitten roskikseen parin vuoden päästä, kun olen kerennyt sisäistää tappioni tämänkin neuleen saralla. Kannattaisikohan edes joskus tehdä jotain ohjeen mukaan.... Ehkäpä.

Kati on ystävällisesti lahjoittanut mulle tämmöisen ihanan merkin:

1046156.jpg

Tää on varmaan vähä niiku hymytyttöpatsas, mut vaan neliönä... :).
Täten tahdonkin ojentaa tämän "patsaan" blogiani seuraaville iloisille, ihanille, blogittomille (?) kommentaattoreille, eli Eijalle, Tarjalle, Tallulle, Margitille, Näpeltäjälle, Hanskulle ja kaikille, joiden nimet ei nyt tässä dementian vaiheessa tule pikaisesti mieleen :).

Viikonloppuna ehkä pystyn jo jotain virkkaamaankin, joten näkyilemisiin.