Ai että mulla on nyt rento olo. Kävin siskoni käsittelyssä, eli hieronnassa ja intouduin kiljumaan kuin sika pienenä siinä plintillä! Olin varmaan oikein ihanneasiakas, kun heti ilmoitin äänimerkein jos sattui :). Jos hieroja olisi ollut joku vieras, niin enhän miä nyt sillai olisi tietysti kehdannut huutaakaan. Sisko parka. Hyväähän tässä oli tietysti se, että tunto näyttää ja kuulostaa  palanneen ;).
Paras osuus oli kyllä käsien hieronta: Sormet pyöriteltiin ja naksuteltiin yksitellen, samoin rystyset, ranteet ja käsivarret puristeltiin siihen kuntoon, että miähän oon paremmassa kunnossa kun ikinä! Ja oli ihan selvästi kuulevinani, että siskoni antoi minulle virkkausluvan. Juu, kyllä hän niin varmaan sanoi.

Viime yönä sain valmiiksi tämän mokailu-kassin, versio ET-lehden virkatusta kesäkassista. Ihan hyvä tuosta tuli ja virheistäänhän sitä oppii. Ja sit kun vielä toitottaa virheensä kaikelle kansalle, niin muut osaavat varoa vaaraa ;). Tytär on ainakin tyytyväinen kassiin, koska otti sen heti käyttöön. Mahtavaa! Harvemmin noille teineille kelpaa mikään äidin virkkaama tekele.
Lankana tässä on marjapuuronpunainen Tennesee, vaikka edellisen postauksen kuvassa väri olikin erehdyttävästi lila.

724963.jpg

Ne jotka epäilevät omia virkkaustaitojaan, voivat jättää mallista reikäkuviot kokonaan pois ja tehdä vaikka pelkkiä pylväitä koko kassin.
Silmukoita tässä pienemmän kassin ympäryksessä on 128. Enemmän kyllä tykkäsin tuosta aiemmin tekemästä ruskeasta kassista, jossa vastaava silmukkamäärä oli 160.
No, seuraavaan kassiin mulla onkin sitten aika selvät sävelet. Jos joku ihmettelee mitä miä näillä kaikilla kasseillani teen, niin vastaus on - pidän ne itse tai sitten lahjoitan/myyn pois. Hauskintahan tässä kuitenkin on se tekeminen :).
Ai niin, tänään tuli uusin Novita. Jos olisin himoneuloja, hyppisin riemusta. No, oli siellä virkkaajillekin paljon kivoja juttuja.  Sitten syksymmällä :)....
Käsityölehdet ja -kirjat ovat mulle lähinnä keräilykohteita ja innoituksen lähteitä, eli jollei niistä juuri nyt löydy mitään itseään kiinnostavaa, niin parin vuoden päästä voi olla toinen ääni kellossa.