Niin vähiin on jäänyt blogiin kirjoittelu, että jotenkin ihan jänskättää miten tästä selviää kunnialla loppuun. Sukulaisetkin kuittailevat blogi-rassukastani, joka vaan täällä lilluu hyljättynä ilman mitään huolta ja hoivaa. Kyllähän miä parhaani yritän, mutku lepäily on niin kivaa ;).

Viimeisin saavutukseni neulonnan saralla ovat nämä ylipolvensukat, joita väsäsin kaiket illat miltei pari viikkoa.  Vallan mainiot, ei enää palele Virkun pattipolvia.

polvarit by you.

Ohje

Mun nuorin tytär sanoi yks päivä ihan ystävällismielisesti, että mun polvet on kuin jotkut nestesäiliöt. Noh, kun miä viime keväänä kaatusin sen mun Jopon kanssa, niin polviin jäi oikeesti jotkut pallurat. Mut hei, eihän pallurat ole ollenkaan paha juttu ja parin kuukauden päästä miä voin juhlia niiden yksvuotissynttäreitä! Kyllä asioista on aina löydettävä se positiivinen puoli ;).

Ja viikonloppuna onkin sitten lisää hauskaa tiedossa, eli naapurissa asuseleva ystäväpariskunta järjestää lomautusbileet. Lomautus on ihan iloinen asia - sehän on vaan merkki siitä ettei ole vielä saanut potkuja.

Virkkauksen ihmeellissä maailmassa olen saanut aikaiseksi jotain todella jännittävää ja ainutlaatuista - ET kyllä ikinä arvaa ;). Ajattelin sillä tuotoksella osallistua Virkkausringin Kevätsoppaan, jonka kauhan varressa on tällä kertaa Jaana.