Lueskelin vähän aikani kuluksi tätä vanhaa blogi-raasuani ja suunnaton ihmetys valtasi mieleni. Olenko se oikeesti miä, joka kaiken tämän on tänne blogiin värkännyt? No, ottamatta sen enemmän kantaa mahdollisiin muihin persooniini, ajattelin että nyt olisi hyvä aika kokeilla blogipäivitystä. Vuosi jos toistakin on vierähtänyt edellisestä jutustelusta, joten paljon on lankoja virrannut sormien läpi ilman, että mitään todistettavaa tuotosta olisi käteen jäänyt. Tossuja, lapasia, sukkia, ei mitään sen kummempaa on koukuilta ja puikoilta putkahdellut, mutta varsinaiset ahaa-elämykset ja elämää suuremmat ideat ovat jättäneet minut rauhaan. Olen taantunut sohvaperunanäpertäjäksi, joka töistä tullessaan rojahtaa sohvan nurkkaan ja alkaa repimään munakoteloita. Ai miksi niitä pitää repiä? No, kaikkihan nyt omat takkasytykkeensä askartelevat munakoteloista ja vanhoista kynttiläjämistä. Mullakin kaapit jotka ennen pursusivat lankaa, ovat nyt täynnä tyhjiä munakoteloita, joita koko suku ja työyhteisö mulle kerää. Kerrankos sitä nyt hurahtaa.

tossut_sytykkeet-normal.jpg

Harmaat tossut on virkattu suunnilleen tätä hyvää, vanhaa Novitan ohjetta mukaillen ja sytykeruusujen ohjeita löytyy googlaamalla pilvin pimein.

Eipä mulla sitten muuta, moikka murut <3