Ei mitään uutta sadepilven alla. Käsityöt eivät itseasiassa ole tulleet mieleenkään, kun niskat on kuin puusta tehdyt. Onneksi kipu on hävinnyt, mutta jäljelle jäi tosiaan tämä "rento kuin rautakanki"-meininki. Töissäkin olen pärjännyt yllättävän hyvin - päätä ei tarvitse käännellä kun alla on pyörivä tuoli, jolla voi hujauttaa katseen oikeaan suuntaan koko vartalon voimin.
Työsopimustakin jatkettiin puolella vuodella eteenpäin. Ihan tosi hieno juttu tällaisena aikana.

Perheen teininoita-armeija taasen työllistää kotioloissa ihan kiitettävästi. Asiasta en viitsi tässä yhteydessä sen enempää kertoilla, mutta teini-tyttöjen äidit voivat tässä vaiheessa ottaa kasvoilleen ymmärtävän ilmeen.

Edellisen postauksen vähän räjähtäneestä osmankäämistä olivat jotkut hahmottaneet paljon enemmän kuin minä. Esimerkiksi MammaMyy näki kuvassa yhteenkietoutuneen parin - ja aivan totta! Katsokaapa:

osmankmi.jpg picture by virkun

Nyt lähden vähän siivoilemaan ja jospa sen jälkeen katsahtaisin lankavarastoa päin. Pakkohan niistäkin olisi jotain tehdä ennenkuin tämä Novitan Kanervikko-lanka tulee markkinoille. Aah, mitkä upeat värit!