Luulen, että persoonallisuuteni on syvän muutoksen kourissa. Ennen niin ahkerasti ja sydänjuuriaan myöten virkkaukseen addiktoitunut Virkku on ikään kuin kadoksissa! Virkkuukoukut keräävät säälittävän näköisinä pölyä olohuoneen pöydällä, kun taasen ompelukone ja puikot käyvät tasaista tahtia.

1218615.jpg

Seiskaveikka Jättiraidan uutuusväri houkutteli uuden minäni neulomaan lapaset. Niistä tuli nuorimmaisen käteen sopivat, vaikka itselleni niitä yritin väkertää. Sekin vielä - aina neulomuksistani tulee liian pienet tai isot. Ja ensimmäiseksi neulottu lapanen on tietysti piirun verran isompi kuin toinen. Käsialani ei vaan pysy tasaisena, vaikka kieli poskessa silmukoita vääntelen. No, vielä kun mun näkö tästä vähän huononee, niin kaikki alkaakin näyttää paremmalta ja tasaisemmalta. Juu, ja käynti optikolla riittää ;).