Eihän tästä nyt voi vaan tulla mitään! Aamulla kun lähtee töihin, on säkkipimeää. Illansuussa tulee kotiin ihan yhtä pimeässä. Sit siinä jotain vähän puuhastelee, sammuttaa valot ja käy nukkumaan. Jatkuvasti pimeässä oleminen ei voi olla hyväksi. Mun on pakko saada pukilta joku sellainen kirkasvalo, minkä loisteessa miä voin paistatella ja kasvattaa energiatasoani. Kotisolarium vois olla kans kiva. Miehelle vois kyllä jo vihjailla, että olisipa kiva paistatella tähän aikaan vuodesta. Ja sit se menee ja ostaa mulle joululahjaksi paistinpannun. Parempi olla hiljaa.


Sen lisäksi, että pimeys vaikuttaa mielen sopukoihin, niin se estää myös valokuvaamasta. Sanoohan sen jo nimikin, valokuvaus, ettei moinen puuha ilman valoa onnistu. Salama ei sit ole mikään valo, vaan kuvan pilaaja. Ainakin mun kamerassa.


Viikonloppuna ehdin virkata viisi suurta hartia/kaulahuivia. Vähänkös olin sukkela. Mulla olikin välineenä iso koukku ja paksua lankaa, niin äkkiähän sitä valmiiksi saa - kaksi huivia Kaarnasta ja kolme Teddystä. Nyt onkin sitten langat ihan finito. Outoa.

HUIVISYSTEM.jpg

Tällä samalla mallilla on tullut tehtyä useampi huivi ja hyvin toimii. Ohje löytyy Kauneimmat Käsityöt-lehdestä, nro 6/2007 (marras-joulukuu).