Ihan alkuun, käykääpä katsomassa Maartsin pupua :).

Tein eilen yllättävän löydön kaapistani - pyöröpuikot jotain kokoa 10, siis kaksi halkoa vaijerilla kiinni toisissaan. Olen toisin sanoen todistettavasti joskus neulonut jotain, ellen sitten ole ostanut pyöröjä hetken mielenhäiriössä. Itseasiassa tästä on varmasti jotain pari vuotta, kun vaaleanpunaisesta Teddystä neuloin näillä vempaimilla itselleni villapaidan. Siitä tuli hirveän lyhyt ja hihatkin jäivät 3/ 4 mittaisiksi. Mihinköhän miä olen sen tekeleen piilottanut? Ja onhan mulla se pääkalloliivikin vielä kesken, minkä aloitin joskus viime keväänä, hih... Eli näistä neulekokemuksista rohkaistuneena pistin illalla pyöröille Elfiniä ja sain aikaiseksi tämmöisen 40 cm pitkän pötkylän, jota voin pitää kaulurina tai sitten semmoisena huppupäähineenä. Nerokasta! ;)
Kaikkein hauskinta tässä on se, että olen todistettavasti virkannut vaikka mitä viritelmiä, eivätkä tyttäreni ole ikinä olleet niistä niin kiinnostuneita, että olisivat jotain pyytänyt itselleen. Nyt tälle pötkylälle sitten ilmoittautui heti kiinnostunut omija, eli vanhin tyttäreni. Katkeraa. Katalaa. Suolaa haavoihin.

1033505.jpg

Vähän tossuasiaakin: Puputille sitten annoin käyttöön virkkaamani pikkuruiset huopatossut. Puputi-ressukka on surrut hännättömyyttään, joten vähän niiku lahjoin sitä noilla tossuilla. Kovin näyttää niitä ihastuneena tuijottelevan. Toivottavasti nyt unohtaa tuon hännäntöpökkä-jutun, tai siis sen puutteen.

1033507.jpg

Kuvassa myös taasen pari korvaläppäpipoa. Vasemman puoleinen on Mamboa ja Foxia, oikealla Teddyä Elfin-Kid Mohair-reunuksella. Pipot ovat näköjään jääneet vaille viimeistelyä. Eli taidanpa heittää ne hetkeksi märkien pyyhkeiden väliin, niin pinta voisi tasoittua.

Arvatkaapa, mitä meillä tänään syödään? Vastaus tässä   :D